Muut

Suonpohjista uutta voimaa 

Turvetuotantoa seuraavan maankäytön mahdollisuuksia esiteltiin monipuolisesti vuonna 1996 ilmestyneessä Vapon kustantamassa kirjassa ”Suopohjasta uutta voimaa”. Nyt sukupolvi myöhemmin, kirjan otsikko on kirjaimellisesti totta, kun aurinkovoimakehitys suonpohjille etenee harppauksin ja antaa yhden uuden houkuttelevan jälkikäyttömahdollisuuden lisää.

06/2022

Forus Oy näkee aurinkovoiman rinnalla mahdollisena myös muita maankäyttömuotoja (Kuva: 2022 Better Energy)   

Aurinko on suuren yleisön mieleen 

Kotimaista sähköntuotantokapasiteettia sekä huolto- ja toimitusvarmuutta pyritään kasvattamaan nyt kaikin tavoin. Aurinkovoimakehityksen kohdalla tämä näkyy erityisen selvästi, koska siihen liittyvä liiketoimintaa kasvaa nopeasti. Aurinkosähkö johtaa Energiateollisuus ry:n suuren yleisön energia-asennetutkimuksen suosituimpana tuotantomuotona vuodesta toiseen.  

Tehot ja tuotantomäärät Suomessa 

Vuoden 2020 lopulla aurinkoenergian tuotantotehoa oli asennettu Suomessa 288 MW. Tuolloin arvioitiin, että yhden aurinkosähköterawattitunnin tuottaminen edellyttää noin 1250 MW:n kapasiteettia ja tähän yllettäisiin noin vuonna 2025. Monet merkit viittaavat kuitenkin, että aurinkosähkön tuotannon terawattitunnin raja ylitetään, ja sähkön hinta ruokkii kehitystä edelleen kohti vuotta 2030. 

Pohjois-Saksan säteilymääriä 

Tuuli- ja aurinkovoima ovat sääriippuvaisia ja ekstensiivisiä sähkön tuotantomuotoja verrattuna perinteisiin voimalaitoksiin tai ydinvoimaan; ne vaativat paljon maapinta-alaa suhteessa tuottamaansa tehoon. Vaikka aurinkovoima on lisäksi vuodenaikariippuvaista painottuen vahvasti kesäaikaan, Suomessa voidaan monin paikoin päästä Pohjois-Saksaa vastaaviin säteilymääriin. Viimeisen vuoden aikana on uutisoitu monikertaistuvista tehoista uusien aurinkovoimahankkeiden myötä.  

Teollisen mittakaavan aurinkovoimahankkeet (yli 1 MW) voivat hyvin täydentää tuulivoimaa. Harvaan asutulla Suomella on monta suhteellista etua niiden kehittämiselle. Varsinkin, jos osa niiden vaatimasta infrasta on jo olemassa.  

Havainnekuva Lapuan Heininevan hankkeesta lounaan suunnasta (Kuva: EPV Energia Oy)

Miksi aurinkovoimaa juuri suonpohjilta? 

Toisin kuin muutaman sadan metrin päähän sijoitettavat tuulivoimalat aurinkopaneelikentät ratkaisevat entisen turvetuotantoalueen maankäytön yleensä kokonaisuutena, koska ne varaavat suonpohjan melko tarkkaan. On luonnollista, että energiaturpeen parissa toimineet yhtiöt ovat miettimässä myös aurinkovoimaloiden mahdollisuuksia käytöstä poistuville ja hallitsemilleen alueilleen.  

Neova Oy:n aurinkovoiman hankekehitys keskittyy kokonaisuudessaan teollisen kokoluokan aurinkovoimaloihin, joiden teholuokat ovat useista kymmenistä jopa satoihin megawatteihin. Nämä vaativat kymmenien tai mieluummin satojen hehtaarien pinta-alaa, joilla voidaan kehittää usein myös tuulivoimaa. Neovan sivuilla esitellään Karstulan Kaijansuon, Halsuan Kairinevan ja Oulun Kynkäänsuon aurinko- ja tuulipuistot.  ATP-Palloneva Oy:n hankekehitys tähtää useamman sadan hehtaarin Pallonevan suonpohjan hyödyntämiseen. EPV Energia Oy julkistamat hankesuunnitelmat Lapuan Heininevalle ja Kampinnevalle perustuvat konsernin omistamien turvetuotannosta vapautuvien alueiden hyödyntämiseen.  

Uusia pelureita kentälle 

Tanskalainen Better Energy toimii rahoittajana ja rakentajana suomalaisen aurinkovoiman kehittäjän Forus Oy:n kanssa tavoitteena asentaa yli 1000 MW verkkoaurinkoenergiaa Suomeen. Forus kehittää hankkeet rakennusvalmiuteen saakka. Yritystä kiinnostavat erityisesti yli 50 hehtaarin pinta-alat, suonpohjat sekä aurinkovoiman ja muun maankäytön synergia. Hankkeiden haasteena Forus pitää riittävää aurinkoisuutta ja sähköverkon hidasta vahvistamista. Myös muutamat tuulivoimayhtiöt ovat olleet kiinnostuneita täydentämään tuulipuistojaan aurinkovoimaloilla. 

Aurinkovoima haastaa asenteita ja jälkikäyttöä 

Alueiden siirtyminen turvetuotantoa seuraavaan maankäyttöön riippuu kyseisen alueen antamista mahdollisuuksista ja maanomistajan tarpeista heijastellen laajemmin yhteiskunnan kulloisiakin tarpeita. Aurinkovoiman nopea kehittyminen haastaa sitä staattista käsitystä, että suonpohjat olisivat ”ongelma” tai ainakin kovin vähäarvoisia ja että niille pitäisi erilaisten tukien varassa ympätä jotain ”hyödyllistä”. Tällä hetkellä suonpohjia siirtyy seuraavaan maankäyttöön yli 5000 hehtaaria vuodessa eikä kymmenen vuoden kuluttua ongelmaksi koettua ilmiötä enää ole.  

Suomen suonpohjissa on potentiaalia 

Monet aurinkovoimakehittäjät ovat tuoneet esiin, että onneksi Suomesta löytyy näin potentiaalisia alueita eivätkä ne ole pelkästään yhteiskunnan hallinnassa olevia alueita, vaan suurelta osin vapailta markkinoilta hankittavissa. Tämä tehostaa maankäyttöä ja pitää sen ajassa kiinni.  

Mitä jos taloushistoriaa suosta metsäojituksen ja turvetuotannon kautta suonpohjaksi ei olisi ollut? Voisiko nyt ajatella suoraan ojittamattomalle suolle sijoitettavan vastaavia toimintoja ilman, että edeltävä ihmisen toiminta olisi mahdollistanut sen? Pitäisikö tästä kehityksestä tuntea nyt syyllisyyttä niin, että jokin jälkikäyttömuoto, esimerkiksi uusiutuvan energian tuotanto suonpohjalla estyisi, kun suonpohjat ja turvepellot pitäisi yrittää pakkopalauttaa suoksi, kuten kaavailtu EU:n ennallistamislaki vaatisi? Mihin paneelit sitten laitettaisiin? Jo rakennetulle tai viljellylle maalleko, kun ei metsäkatoakaan saisi lisätä ja erilaista no go -aluetta tulee koko ajan lisää?